Yksi kauneimmista hetkistä...

Kaiken tämän kiireenkin keskellä

kylmän sateisen ja pitkän päivän päättyessä..


Pieni pehmeän lämmin käsi kasvoillani

silität varovasti poskeani

Kuin hiljaa varmistaen..


- Äiti... olethan siinä vieressäni vielä

 

Ei uutta maailmalla

Miksi ihmiset vihaavat, katkeroituvat ja sotivat, toisiaan eivät rakasta, kunnioita saati lohduta. Väärän sanan vuoksi tappavat, pommittavat ja raiskaavat, toistensa kodit polttavat. Uskonnon varjolla aseisiin tarttuvat, aatteisiinsa vetoavat

Pienen ihmisen mielipiteitä ei kysytä, ei kuunnella, ei kunnioiteta. Tuskin unelmoivat lapset sotaisesta maailmasta, vaan taatusti rauhallisemmasta huomisesta


Tänäänkin pienen lapsen arkena siellä kaukana, aseiden pauketta, ohjuksia ja huutoja. Vihaa, katkeruutta ja kateutta, lähes myös meidän naapurissa. Kuvaruudulla tänäkin iltana, lapsia satoja, itkeviä, likaisia ja kuolleita. Jokapaikassa


Mitä jos ei olisikaan uskontoja, ei aatteita, vakaumusta ei rajoja. Sotisiko silloin maailma ja kuolisiko satoja viattomia, korvaamattomia sieluja. Vai eläisivätkö he vapaina, vailla riitoja ja katkeruutta naapuriaan kohtaan. Leikkisivätkö yhdessä, ilman huolia, eläen kohti parempaa tulevaisuutta


Jos kaikki valta minulle pieneksi hetkeksi annettaisiin, varmaan monen toiveen silloin täyttäisin, noiden viattomien lasten ainakin. Heidän puolestaan puhuisin, valintani tekisin, vaatisin.. Vihan siemenet, aseet ja ohjukset, syvälle maahan kaivaisin, paljon multaa ja betonia päälle kasaisin, siellä pysyisi, eikä karkaisi, tuhoamaan tätä maailmaa ja pieniä viattomia ihmisenalkuja


Turhaan unelmoin, ei sodat maailmasta näillä näkymin koskaan loppua voi

 

 

 

 

 

 

 

 

Tulevasta kesästä jo haaveilen..