PERJANTAINA 25.09.2009. KOTONA

Lämpötila 11,0 °C; kosteus 76 %; kastepiste 6,9 °C; länsituulta 3 m/s; puuska 5 m/s; paine 1010,8 hPa; melkein pilvistä; näkyvyys yli 20 km.

Mennyt tovi siitä kun viimeksi olen täällä ollut. Sattunut kaikennäköistä mikä rajoittanut täälläkin käymistä.

Kärsin kuopuksen synnytyksen jälkeen napatyrästä, jonka silloin synnytyssairaalassa ollut lääkäri sanoi vaikka samantien leikkaavansa jos olisi leikkaussali ollut vapaana ja ihmetteli sitä miksi sitä ei korjattu silloin synnytyksen yhteydessä, minulle kun kumminkin tehtiin sektio. Toisaalta silloin en olisi voinnut vauvaa nostella jos se napatyrä olisi silloin leikattu.

No kului siis nämä 5 vuotta, ennenkuin tämä siis operoitiin tässä reilut 3 viikkoa sitten, syystä, että sain valtavat vatsakivut tässä eräs sunnuntai noin 5 viikkoa sitten ja jouduin ambulanssilla sairaalaan. Tiesin toki sen napatyrästä johtuvan, koska vatsa kipuillut sen vuoksi useasti aikaisemminkin, mutta ei näin kovana kuin nyt. No kävin ensiavussa siis silloin ja siellä sitten (erittäin huonoa suomea puhuvan lääkärin) tutkittua ja todettua, että voisi laittaa leikkausjonoon jos haluan, suostuin siihen, vaikka pelkäänkin sairaaloita ja ajatustakin leikkauksesta suunnattomasti..

No tämän ambulanssireissun jälkeisenä päivänä kävin vielä verikokeissa sairaalassa uudestaan, koska valkosoluarvot olivat edellsenä päivänä olleet sen verran koholla, että halusivat ottaa laajemmat verikokeet.. edellisenä iltana oli myös röntgattu masuni, jotta sulkivat pois epäilyksen siitä, että suoli olisi kuroutunut, se kuulemma näissä napatyrä jutuissa on se suurin vaara.. No jokatapauksessa olin  siis uudelleen verikokeissa jossa ne valkokoluarvot olivat vähän jo laskeneet eivätkä tulehdus arvot olleet edelleenkään nousseet mihinkään.. Pääsin sitten heti juttelemaan päiväkirurgisen puolen hoitajan kanssa, joka haastatteli minua siihen tulevaan leikkaukseen ja joka kertoi miten leikkaus tehdään ja jolle sain kertoa myös sairaala/leikkauspeloistani. Lähdin hyvillä mielin kotiin.

muutama päivä tämän jälkeen he soittivat sairaalasta ja ilmoittivat leikkaus ajan minulle, eli reilu viikko ekan sairaalassa käyntini jälkeen olinkin jo leikattavana.. TODELLA NOPEAA TOIMINTAA Pelko tosiaan iski sitten siinä vaiheessa ja kirjoitinkin miehelleni kaikki tärkeimmät asiat ylös, jos leikkauksessa tapahtuisikin jotain yllättävää..Leikkauspäivä koitti ja esikoinenkin halusi olla sen päivän pois koulusta ja perheeni vei minut siis sairaalaan, päiväkirurgiselle puolelle aamulla kello 15 vailla 8. Sanoin, että soitan sitten kun leikkaus on ohi, koska leikkaus tehtäisiin päiväkirurgisesti ja pääsisin pois samana iltapäivänä.

Puin sairaalavaatteet päälle ja sain esilääkityksen ja hetkessä  minua oltiinkin jo viemässä saliin koska olin päivän ensimmäinen leikattava ja leikkauksen piti alkaa puoli 9. Leikkaava kirurgi kävi aamulla minua tapaamassa (nainen) ja hän oli aivan loistava..

Leikkaussalissa muistan vielä sen, kun ne yritti saada mulle sitä tippajuttua laitettua (kanyyli vai mikä se nyt on) mutta mun suonet olivat niin piilossa, että saivat laittaa sen sitten tuohon vasemman käden ranteen sisäpuolelle..sattu muuten saateristi..muistan sen vaikka olinkin jo esilääkityksen ansioista aika sekaisin.. seuraavan kerran muistan kun heräsin heräämössä ja tuntui kuin vasta hetki sitten olisin ollut siellä leikkaussalissa..kello oli herätessäni jotain 15 vailla 11 eli leikkaus oli sujunut nopeasti. Hoitaja kysyi sattuuko johonkin ja sanoin, että vatsaan eli navan alueelle, sain jotain lääkettä tippaan.. Kipu vähän hellitti, mutta ei paljon, joten hoitaja pisti kipulääkettä suoraan suoneen (reiteen) ja kipu katosi kuin taikaiskusta.. Hoitaja kysyi haluanko pillimehua ja mitä makua ja sain vadelma pillimehun ja voi luoja kun se maistui hyvälle..Ehdottomasti elämäni paras pillimehu Olin heräämössä varmaan jotain tunnin jos sitäkään ja he ilmoittivat minulle, että en pääsisikään kotiin iltapäivällä vaan vasta seuraavana päivänä, koska leikkauksessa olin menettänyt vähän verta, kun  kirurgin piti leikata jotain rasvajuttua?pois jotta sai sen suolen(tyrän) mahtumaan takaisin sinne minne se kuuluu, siitä pienestä reiästä. Tyräni kun oli kuitenkin greipin kokoinen..aika valtava eikö..

No, eräs hoitaja vei minut sitten kirurgiselle osastolle ja muistan sen kuinka osastolla soi joku tango radiosta ja hoitajakin tästä minulle mainitsi..pääsin huoneeseen jossa oli jo eräs vanhempi rouva jolta oli leikattu kohtu sun muut jutut pois.. Huoneeseen päästyäni soitin välittömästi rakkaalle miehelleni kotiin ja meidän rakas kuopuksemme pettyi kun kuuli, että äidin pitää jäädäkin yöksi sairaalaan, oli sitä itku lähellä minullakin.. Juttelin esikoisemme kanssa myös ja sovittiin, että soitan vielä myöhemmin uudestaan..

Kirurgi kävi katsomassa minua osastolla sinä päivänä ja hän kertoi leikkauksen sujuneen hyvin muuten, paitsi se, että hän joutui leikkaamaan sitä rasvajuttua? vähän, että sai suolen mahtumaan takaisin, sekä sen, että se olikin sitten vuotanut se leikkaushaava sinne jonnekin, jolloin hänen piti ottaa suoli takaisin esille ja vahvistaa niitä tikkejä. Menetin siis vähän verta jonka vuoksi lääkäri katsoi, että on hyvä, että vietän yhden yön siellä sairaalassa.

Hoitajat osastolla olivat todella ihania ja sain illalla jo vähän syötävää ja juotavaa, sekä tietenkin opastusta sängystä ylösnousemiseen, kun niitä vatsalihaksia piti nyt sitten varoa..On se jännä, kuinka vaikeaa sekin sängystä nouseminen on leikkausten jälkeen.. Soittelin illalla vielä kotiin ja mieheni kyseli tarkempia ohjeita lettujen tekoa varten, ihana mies..Soitin myös vanhemmileni ja kerroin leikkauksen sujuneen hyvin. Olin hyvin unelias koko sen loppupäivän ja nukuinkin suhteellisen hyvin, vaikka osastolla oli aika levoton yö, kun joku vanhus huuteli siellä käytävällä yöllä..Aamulla sain jo aamupalaa ja kävelin jo reippaasti osastolla ympäri sekä luin juorulehtiä.. soittelin kotiin ja söin lounasta joka oli todella hyvää ja maistui. Kirurgi käväisi vielä ja antoi kotiuttamisluvan sekä hoito ohjeita.. Ottivat vielä hemoglobiinin..ja soitin kotiin miehelleni, että he saisivat tulla hakemaan minut.. hyvästelin huoneessani ollen rouvan sekä toisen rouvan joka tuli edellisenä päivän samaan aikaan kanssani päiväkirurgiselle osastolle sappikivien leikkaamiseen, hänelläkin oli leikkaus mennyt vähän toisin kuin  suunnittelivat ja häneltä oli poistettu koko sappirakko..

Odottelin sairaalan pihalla miestäni ja kuopusta(esikko oli koulussa). Ajoimme kotiin ja mieheni määräsi minut sänkyyn lepäämään.. He olivat ostaneet minulle kimpun upeita tummanpunaisia ruusuja ja lapset olivat tehneet parane pian kortteja..Keittelimme kahvia ja lepäilin lapset olivat iloisia kun äiti oli kotona taas.

Kaiken kaikkiaan suosittelivat etten nostele mitään kuukauteen enkä kuntoile tänä aikana..tosin liikkuminen muuten suotavaa tietenkin.. Leikkauksesta on nyt reilut 3 viikkoa ja sen koko ajan mieheni on ollut kesälomallaan ja hoitanut kotimme, lapsemme ja minut todella ihanasti..aivan ihana mies..On ollut upeaa katsoa sitä intoa, miten hän on laittanut ruokaakin..jauhelihapihveistä tuli hänen bravuurinsa ja ne ovatkin tooooodella herkullisia..Olen parantunut leikkauksesta todella hyvin ja siitä varmasti suurin kiitos kuuluukin rakkaalle miehelleni sekä loistavalle kirurgille! Ihan outoa kun ei ole enää sitä töröttävää tyrää tuossa navanseutuvilla..kehtaa taas mennä uimahalliinkin

niin..olihan tämä taas avautumissessio, mutta niinkuin ajatellut, tämä on tällaista terapeuttista avautumista..

Mukavaa viikonloppua itsekullekin