MAANANTAINA 22.06.2009. KOTONA.

Lämpötila 15,9 °C; kosteus 63 %; kastepiste 8,1 °C; itätuulta 1 m/s; puuska 2 m/s; paine 1027,4 hPa; pilvisyys: selkeää; näkyvyys yli 20 km.

Juhannus se sitten tuli ja meni...mikä kenelläkin on sitten olotila näin jälkeenpäin, itsellä nyt ainakin tosi hyvä, vesiselvänä kun oltiin ja näin. Ulkona on vihdoinkin kesäisen lämmin päivä ja odottelen tässä perunoiden kiehumista, jotta päästään taas syömisen jälkeen tuonne pihamaalle takaisin. Näin kesällä tuntuu siltä, että aika menee paljon nopsempaan, eivät meinaa ne tunnit riittää vuorokaudessa kaikkeen siihen mitä haluaisi tehdä, saati pitäisi tehdä. Pyykkivuoro kasvaa jostain syystä, haluttomuus sen selvittämistä kohtaan sen kasvamisen myötä aina vain suurempi ja suurempi. Jostain syystä väsyttääkin ihan mahdottomasti näin päivisin ja ajattelut, että alan laittamaan tuota pientä kuopustani päiväunille näin päivisin, jospa se pienokaisenkin hyvä tuuli kestäisi läpi päivän, kunhan uni katkaisisi sen välillä. Ollaan meinaan huomattu, että tossa jätkässä tapahtunut jonkun asteinen muutos tässä kevään ja tämän alkukesän aikana.

Oikeasti..hermot välillä niin loppu tohon känkkäränkkään ja ajatellut monasti, huomaisiko kukaan tai tehoisiko se mitenkään, jos tuon hermojen kiristäjän potkaisisi vaikka saaren laiturin nokalta merelle päin korkealta ja kovaa. olenkohan ollut itsekin samanlainen jääräpäinen aasi kuin tuo? Todennäköisesti kyllä, kuuluisi vastaus jos sitä sieltä omilta vanhemmilta alkaisi kyselemään.

No joo, kait se on vaan laskeuduttava neljävuotiaan tasolle ja yritettävä samaistua ja ymmärtää totakin tapausta, niin vaikea kuin se onkin. Onneksi esikoinen on suht helppo tällä hetkellä, kiltti, nätti ja fiksu tyttö.

Palailen tästä lieden ääreen ja ruokin perheen jotta päästään pihamaalle ja kenties kaupungille jäden ostoon.

Mukavaa ja aurinkoista viikon alkua itsekullekin..